Paljaat jalat ruohikolla – Ilo löytyy pienistä hetkistä
Alkavan kesän vihreys tuo mieleeni lapsuuden kesät, jolloin kesää sai viettää vailla huolen häivää ja vapaana elämästä nauttien.
Vieläkin saan kiinni siitä tunteesta, kun suvivirsi soi koulun kevätjuhlassa ja oli aika lähteä kesälomalle. Kesällä sai kirmailla paljain jaloin ruohikossa, puhallella voikukan haituvia ja katsella ohimeneviä pilviä sinisellä taivaalla nurmikolla maaten. Sai hakea mummon kanssa jäätelöä kauppa-autolta ja kylpeä illalla pihasaunassa tai maistaa juuri nostettua uutta perunaa. Tässä vain pieni osa muistoista lapsuuteni kesistä.
Elämä ei kuitenkaan aina ole keveää, eikä lapsuuden kesien vapauden tunnetta ole mahdollisuutta saavuttaa. Elämässä tulee väistämättä vastaan vaikeita asioita. Hetkiä, joissa huoli ja murheet ovat läsnä. Hetkiä, jolloin on vaikeaa käsittää, miksi minulle kävi näin. Hetkiä, jolloin on vaikea nähdä elämää eteenpäin. Hetkiä, jolloin unohtuu kaikista tärkein, itsestä huolehtiminen.
Oma tai läheisen syöpään sairastuminen on monelle se hetki, jolloin kaikki muu elämässä pysähtyy. Huoli tulevasta täyttää mielen – ja on täysin inhimillistä ja normaalia olla huolissaan. Mutta samanaikaisesti on tärkeää huomata, että sairastuminen ei yksin määrittele sinua tai läheistäsi ihmisenä.
Vakava sairaus on osa sinua, mutta ei kaikki.
Palauttele mieleesi, millainen ihminen olit ennen sairastumistasi/läheisesi sairastumista ja millainen olet nyt. Mitkä asiat ovat olleet sinulle tärkeitä? Mikä voisi edelleen olla sinulle mahdollista muuttuneessa elämäntilanteessasi?
Voi olla, että joudut luopumaan jostakin sinulle aiemmin tärkeästä. Voitko saada jotakin tämän tilalle? Voitko saada kiinni arjen pienistä ilon hetkistä? Voitko mielessäsi tehdä matkan lapsuuden kesiin, jolloin onni oli hetkessä, siinä voikukan hahtuvassa?
Pieni hetki – itsellesi
Olen työurani aikana saanut kohdata syöpään sairastuneita ja läheisiä. Olen saanut kulkea jokaisen polulla pienen arvokkaan matkan. Mieleeni on jäänyt monia tarinoita. Opettavaisinta on ollut huomata, että ihmiset selviytyvät, vaikka välillä on vaikeaa. Keinoja, jotka auttavat selviytymään, on niin monta, kuin on tarinaakin.
Luonto ja luonnossa liikkuminen on monelle tärkeä selviytymiskeino. Kokemustiedon lisäksi luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista on myös tutkittua tietoa. ”Oleskelu luonnossa elvyttää, rauhoittaa ja lievittää stressiä. Tutkimusten mukaan luonto herättää valmiuden havaita myönteisiä tunteita, koettu terveydentila paranee, ja tyytyväisyys lisääntyy. Jo viiden minuutin oleskelu metsässä vähentää stressihormoni kortisolin määrää veressä. Verenpaine laskee, syke rauhoittuu ja lihasjännitys helpottaa. Kaksikymmentä minuuttia riittää mielialan kohenemiseen. Keskittymiskyvyn paranemiseen tarvitaan 10–55 minuuttia metsässä. Japanilaistutkimuksen mukaan kolme päivää metsässä retkeilleiden veressä oli enemmän syöpäsoluja tuhoavia NK-valkosoluja.” (Lähde: mieli.fi)
Onko sinun mahdollista mennä virkistäytymään luontoon? Edes pieneksi hetkeksi.
Lempeää kesää sinulle toivoen
