Tekoja, jotka tuovat avun lähemmäs

Syöpä oli silloin sairaus, jota pelättiin ja sana, jota ei uskallettu lausua ääneen. Sairaudesta liikkui sitkeitä mielikuvia ja syöpää pidettiin lähes kuolemantuomiona. Myös syövän hoitomahdollisuudet olivat rajalliset.

Samaan aikaan Tampereella joukko ihmisiä päätti tehdä jotain kunnianhimoista: rakentaa oman syövänhoitolaitoksen ja parantaa pirkanmaalaisten syöpään sairastuneiden mahdollisuuksia saada hoitoa.

Näin sai alkunsa vuonna 1951 perustettu Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry.

Kahdeksassa vuodessa tavoitteesta totta

Yhdistyksen ensimmäinen tavoite kuulosti todella suurelta: Tampereelle haluttiin oma sädehoitokoti. Rahaa oli niukasti ja epävarmuustekijöitä paljon. Silti vapaaehtoiset, lahjoittajat ja päättäjät ryhtyivät työhön.

Kahdeksan vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen tavoite toteutui ja Pirkanmaan Sädehoitokoti avattiin lokakuussa 1959. Tuolloin 40 paikkainen sädehoitokoti tarjosi käytännössä kaiken Pirkanmaan alueella saatavilla olleen syövän hoidon. Myöhemmin sädehoitokoti myytiin keskussairaalalle ja sen toiminta on kehittynyt nykyiseksi Radiukseksi.

Kun yhteiskunnassa oli aukko, Pirsy täytti sen

Jos minun pitäisi nostaa Pirsyn historiasta yksi toistuva teema, se olisi tämä: yhdistys ehti usein ensimmäisenä. Monet yhdistyksen merkittävimmistä saavutuksista syntyivät tilanteissa, joissa tarpeellista palvelua ei vielä ollut olemassa. Pirsy on ollut edelläkävijä monissa asioissa, jotka nykyään ovat itsestäänselvyyksiä ja arkipäivää. Harvemmin on tullut mietittyä, että mistä on saanut alkunsa esimerkiksi syöpäseulonnat.

Pirkanmaalla tehtiin Suomen ensimmäisten joukossa kohdunkaulan syövän seulontoja. Pirsyn laboratoriossa tutkittiin näytteitä sekä koulutettiin ammattilaisia ympäri Suomen. Myös rintasyövän varhaisessa toteamisessa yhdistys oli jälleen askeleen edellä.

Vuonna 1975 Pirsy järjesti valtavan maksuttoman joukkotarkastuksen, johon kutsuttiin kaikki 40–60-vuotiaat tamperelaiset naiset. Noin 17 000 naista saapui Pirsyyn rintojen tunnustelututkimuksiin.

Rintasyövän varhaisen toteamisen kannalta merkittävää oli myös mammografialaitteiden hankinta. Pirsy osti keräystuotoilla Pirkanmaan ensimmäisen julkisen terveydenhuollon mammografialaitteen ja lahjoitti sen Hatanpään sairaalalle. Koska kyseessä oli ainoa julkisen terveydenhuollon laite, jonot tutkimuksiin olivat pitkiä ja laite palvelikin pääasiassa tamperelaisia naisia.

Jotta palvelu olisi saatavilla myös muualla Pirkanmaalla, Pirsy päätti hankkia mammografialaitteen omaan käyttöönsä ja aloitti seulontavaunulla kiertävän mammografian ympäri Pirkanmaata, jotta jokaisella pirkanmaalaisella olisi mahdollisuus päästä tutkimuksiin ajoissa. Palveluiden saavutettavuus tuntuu nykyään itsestään selvältä, mutta silloin se oli poikkeuksellisen ennakkoluulotonta toimintaa.

Eikä siinä vielä kaikki…

1980-luvun alussa Pirsyssä huomattiin, että pitkien välimatkojen päästä syöpähoitoihin tulevilla on vaikeuksia majoittua Tampereella. Siispä Pirsyssä käärittiin jälleen hihat ja vuonna 1983 Pirsy avasi Tampereen ensimmäisen potilashotellin Rautatienkadulle. Toiminta pyöri pitkälti lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin. Hotelli oli kodinomainen ja maksuton majapaikka ja siellä oli yöpymismahdollisuus 13 hengelle.

1980-luvun lopulla Pirsy oli mukana perustamassa Suomen ja samalla koko Pohjoismaiden ensimmäistä saattohoitokotia. Lähtökohtana oli yksinkertainen, mutta melko vallankumouksellinen ajatus: ihmisellä on oikeus elämänsä viimeisiin hetkiin ilman tarpeetonta kipua, pelkoa ja yksinäisyyttä. Nykyään saattohoito on olennainen osa terveydenhuoltoa, mutta tuolloin vasta rakenneltiin mallia, jota muut myöhemmin alkoivat seurata. Pirkanmaan Hoitokoti toimii edelleen Tampereen Kaupissa hoitaen arvokkaasti ihmiselämän viimeisiä vaiheita.

Tukea, tietoa ja toivoa silloin, kun niitä eniten tarvitaan

Syöpään sairastuminen tuo mukanaan muutakin, kuin hoidon tarpeen. Sairastuneet ja läheiset tarvitsevat myös tietoa ja keskustelua. He tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee.

Tämä ajatus on kantanut yhdistyksen toiminnassa jo monta vuosi kymmentä. Jo 1980-luvulla Pirsyyn on perustettu neuvonta-asema, jonka ovet olivat avoinna ihan kaikille, jotka kaipasivat luotettavaa tietoa syövästä. Jo silloin yhdistys tarjosi samalla psykososiaalista tukea, kuntoutuspalveluita ja vertaistukea.

Uskon, että monelle asiakkaalle tärkeää oli tunne siitä, ettei huolten kanssa tarvinnut jäädä yksin.

Yhdistyksen toiminnassa on näkynyt vahvasti myös tutkimus. Pirsy on vuosikymmenten ajan tukenut syöpätutkimusta apurahoin sekä perustanut ja rahoittanut kaksi historiallista professuuria Tampereen yliopistoon: Suomen ensimmäisen syöpäepidemiologian professuurin ja Suomen ensimmäisen palliatiivisen lääketieteen professuurin. Molemmat ovat sittemmin vakiintuneet osaksi yliopiston toimintaa.

Kyse on ihmisistä

Kun katson Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen historiaa kokonaisuutena, ajattelen, että kyse ei kuitenkaan ole pelkästään innovaatioista, uusista rakennuksista, laitteista tai palveluista.

Kyse on mielestäni ihmisistä. Kyse on rohkeista ja ennakkoluulottomista ihmisistä, jotka välittävät. Kyse on ihmisistä, jotka eivät ole pelänneet syövän negatiivista kaikua. Kyse on ihmisistä, jotka ovat keränneet varoja. Ihmisistä, jotka ovat toimineet vapaaehtoisina. Kyse on ihmisistä, jotka ovat jakaneet ammattitaitoa muille. Lahjoittajista ja jäsenistä, jotka osoittavat tukensa. Sekä ennen kaikkea niistä syöpään sairastuneista ja heidän läheisistään, joiden tarpeista toiminta on saanut alkunsa ja joiden mukaan toimintaa kehitetään koko ajan.

 

Pirsyn historia osoittaa, että merkittävät muutokset ovat ehkä syntyneet kysymyksestä: Miten voisimme auttaa paremmin? Tähän kysymykseen on etsitty vastauksia ja ratkaisuja 75 vuotta ja uskon, että tämä kysymys ohjaa yhdistyksen toimintaa myös tulevaisuudess