Syöpä ja työ – Miten mä pärjään töissä?!

Kun puhumme työhön paluusta syövän ja sen vaatimien rankkojen hoitojen jälkeen, puhumme paljon muustakin kuin väsyneisyydestä ja uupumuksesta. Kyse ei ole ainoastaan jaksamisesta, sillä syöpä hoitoineen saattaa jättää jälkensä pitkäksi aikaa myös kognitiivisiin kykyihin. Katilla rintasyöpään liittyneet hoidot ja tilanteen yleinen kuormittavuus toivat mukanaan mm. ongelmia puheentuottamiseen ja kykyyn keskittyä.

– Ajatus työhön paluusta kauhistutti. Halua kyllä oli. Mutta pelotti. Hoidot ja koko se tilanne toi minulle selviä kognitiivisia ongelmia ja vaikeuksia, Kati muistelee. – Mietin, miten tulen selviämään ja pärjäänkö ylipäätään enää omassa työssäni.

Kati oli jäänyt sairauslomalle, kun syöpäepäily varmistui. Kaiken kaikkiaan hän oli noin vuoden pois työelämästä. Työnantaja ei kuitenkaan jättänyt Katia omilleen; myös työterveys piti Katiin yhteyttä noin kerran kuussa.

”Joku, joka on kulkenut saman polun”

Kati oli avoimesti kertonut työpaikallaan sairastumisestaan. Avoimuus kannatti, sillä eräs Katin työkavereista oli aiemmin kokenut syövän ja pystyikin näin toimimaan epävirallisena vertaistukijana.

– Hän osasi oman kokemuksensa kautta kertoa hieman, mitä työhön paluu oikeasti on. Samalla hän osasi tavallaan valmistella myös minun työkavereitani siihen, missä kunnossa sairauden kokenut palaa työpaikalle.

Vertaistuen, kokemusten ja ajatusten jakamisen tärkeys ja merkitys nousevat esiin Katin kertoessa tarinaansa.

– Se tuki, jota sain, oli ihan valtavan suuressa roolissa työhön paluussa. Vastaavaa toivoisin jokaiselle!

”Ei tarvi selitellä, ei luoda raameja tilanteelle”

Kun toinen ymmärtää oman kokemuksensa kautta. Sitä se on. Vertaistuki nimittäin.

Alun perin vertaistuki tuli Katille tutuksi Pirsyn työelämäkurssin kautta, jolle hän osallistui jo sairauslomalla ollessaan. Syövän työelämään tuomiin haasteisiin, mutta myös omiin voimavaroihin keskittynyt ryhmä, saa Katilta kiitosta.

– Muiden kokemukset ja ajatukset auttoivat ainakin minua hyväksymään oman tilanteeni. Ei tarvinnut olla yksin niiden ajatusten kanssa. Pirsyn ryhmässä juteltiin, miten näiden oireiden kanssa pärjää tai miten helpottaa ja ratkoa haasteita.

Vastaavan kokeneiden kesken käykin usein ilmi, että haasteet ja ongelmat, kokemukset ja ajatukset ovatkin aika pitkälti yhteneväisiä. Vertaiskeskustelut tarjoavatkin mahdollisuuden puhua avoimesti, sillä yleensä vastapäätä istuu ihminen, joka ymmärtää jo puolesta sanasta kokemaasi.

– En esimerkiksi ollut ajatellut, että omalle kohdalle sattuisi tällaisia oireita ja vaikeuksia työhön paluussa, vaikka olinkin mahdollisista haasteista tietenkin kuullut.

Työkokeilun kautta paluu omaan työhön

Miten Katin työhön paluu lopulta sujui?

– Oli se haastavaa, se täytyy sanoa. Työkokeilu oli se, mikä mahdollisti minun palaamiseni omaan vanhaan työhöni.

Työkokeilun myötä Kati pystyi aloittamaan pienemmällä tuntimäärällä, aluksi 50 % työajalla, joka pikkuhiljaa palasi normaaliin. Tottumiseen siis annetaan työkokeilussa aikaa; nimensä mukaisesti kokeillaan työntekoa.

– Sain olla ekstrana, eikä päälle työnnetty heti palattua vastuuta entiseen malliin. Siinä saa rauhassa opetella taas sen työn tekemiseen. Myös taloudelliselta kannalta tämä ratkaisu oli siedettävä, Kati selventää kokemustaan.

Työnantaja oli omalla tavallaan Katin mukana koko sairauden ajan.

– Siltä kannalta voi kyllä sanoa, että minulla oli hyvä tilanne. Työnantaja ja työterveys toivoivat minun jatkavan työssäni ja tukivat paluussa. Ennen kaikkea he osasivat suhtautua tilanteeseeni hyvin.

”Pieni apu, jonka haluan antaa”

Tänä päivänä Kati itse toimii työelämämentorina ja vertaistukijana. Hän haluaa antaa mahdollisuuden vertaistukeen, joka hänen kohdallaan toi niin paljon tukea ja hyötyä.

– Vertaistuki – se että näet, että on muitakin, omanikäisiä tai vastaavan polun kulkeneita – on äärettömän tärkeää!

Lue lisää, miten työhön paluu voisi sujua hieman joustavammin!