Hevoskaveripäivä: Hengähdyshetkiä hevosten ja vertaisten seurassa
Turpa toisensa jälkeen ojentui uteliaasti kohti laitumen laidalle saapuneita nuoria. Uudet hevoskaverit olivat meitä vastassa ennen kuin ehdimme kunnolla edes tervehtiä niitä.
Ympärillä avautuivat vehreät laitumet, kesäkukat värittivät pientareita ja ilma täyttyi linnunlaulusta. Jo ensimmäisten minuuttien aikana tuntui siltä, että kiire oli jäänyt jonnekin kauas taakse.
Hevoskaveripäivälle osallistui yhdeksän nuorta, joita yhdistivät kiinnostus hevosiin sekä elämäntilanne, jossa vanhemman syöpä on tavalla tai toisella läsnä arjessa. Mukana oli niin kokeneita hevosharrastajia kuin rohkeita ensikertalaisiakin. Päivän tarkoituksena oli tarjota vertaistuellinen hengähdyshetki, mahdollisuus viettää aikaa yhdessä ja kerätä voimavaroja hevosten, luonnon ja turvallisen yhdessäolon äärellä.
Tässä hetkessä kaikki on hyvin
Päivä alkoi laitumen laidalla, jossa saimme katsella tuoreen mammatamman ja vasta neljän päivän ikäisen varsan puuhia. Istahdimme tyynyille kuuntelemaan Elämyshevostoiminta Hooked on -tallin (linkitä tänne Hooked on Irish Cobs – elämyshevostoiminta) omistaja Janikaa, joka johdatteli meitä pysähtymään tietoisesti tähän hetkeen.
Lämmin kesäpäivä, lempeä tuulen suhina puissa ja joka puolelta kantautuva linnunlaulu maadoittivat meidät keskelle kesäidylliä. Samalla Janika kiteytti koko päivän teeman:
Tänään ja tässä hetkessä saat vain olla, sellaisena kuin olet. Kukaan ei vaadi sinulta mitään. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.
Nuoret jaettiin pienryhmiin, joissa yhteinen tekeminen rakensi siltoja sekä toisten nuorten että hevosten välille. Jokainen sai valita itselleen hevoskaverin päivää varten. Rauhalliset irlannincobit ottivat vastaan rapsutukset, harjaukset ja huomionosoitukset tyytyväisinä. Hevosten kiireetön ja lempeä olemus oli omiaan rentouttamaan myös rapsuttajia. Valma-tamma taisi nauttia hemmottelusta kaikkein eniten, sillä se torkahti hetkeksi paikoilleen kesken harjauksen.
Päivän aikana kuljettiin yhdessä voimavararadalla, halukkaat saivat ratsastaa, askarreltiin hevosen häntäjouhista avaimenperiä ja maalattiin hevosenkenkiä muistoksi päivästä. Huomiota saivat osakseen myös talon karitsat ja koirat sekä huomiota rakastava suomenvuohi Pekka. Nuotion savu kutsui lopulta kaikki yhteiselle lounaalle, ja jälkiruoaksi paahdetut vaahtokarkit kruunasivat aterian.
Vertaistukea ilman pakkoa puhua
Päivään oli jätetty tarkoituksella aikaa myös vapaalle yhdessäololle. Osa nuorista puhui vanhemman sairauteen liittyvistä kokemuksistaan, osa halusi jättää aiheen taka-alalle. Molemmat tavat olivat yhtä oikeita.
Joskus vertaistueksi riittää tieto siitä, ettei ole tilanteensa kanssa yksin. Riittää, että näkee ympärillään muita, jotka ymmärtävät ilman pitkiä selityksiä.
Turvallisia aikuisia oli saatavilla joka hetkeen, mutta myös hevoset osoittautuivat erinomaisiksi kuuntelijoiksi. Lämmin turpa painautui hetkeksi olkapäätä vasten samalla, kun nuori kertoi hiljaa ajatuksiaan höröllään kuunteleville karvaisille korville.
Päivän päätteeksi kotiin lähdettiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Vaikka päivä oli pitkä ja liikuimme ja puuhasimme koko ajan ulkona, oli tunnelma alusta loppuun rento ja hyväntuulinen. Pilke silmäkulmassa yksi pohti, mahtuisiko hevonen bussiin mukaan, ja toinen toivoi haikeasti, että ”kunpa voisin jäädä asumaan tänne”. Se taisi kertoa aika paljon siitä, miltä päivä oli tuntunut.
Mukaan tarttui uusia kokemuksia, uusia hevoskavereita ja ehkä myös pieni muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin. Kuuntelijoita ja kanssakulkijoita voi löytyä yllättävistä paikoista.
Huomasitko, että lokakuussa järjestämme Vanhempi + lapsi -voimavarapäivän hevosten parissa. Päivään voi osallistua kumpi tahansa vanhemmista (syöpää sairastava tai ei-sairastava) yhdessä 7-17-vuotiaan lapsen tai nuoren kanssa.
